Teksti: Oili Harjula
Kuvat: Oili Harjula, Eeva Kylmälä ja Tiia Hirn

Iloitsemme uudesta ihamaalaisesta tyttövauvasta. Suvi Helena Hostikka syntyi kesällä. Onnea koko perheelle!

Vaikka taloja kylmenee, ovat uudet asukkaat löytäneet kylästä taloja ja kunnostavat niistä mieleisensä kodin. Uuden kodin rakentaminen antaa kylään aina uskoa, että kylä tosiaan elää. Nyt nousee upea koti Matarmäen töyräälle. Moneen vuoteen ei ole uudisrakentamista ollut, joten nämä asiat antavat aina aihetta iloon.

Alkukesä ihmeteltiin sateita ja kylmiä tuulia. Loppukesän ja syksyn olemme saaneet nauttia aurinkoisista päivistä. Marjasato oli runsaampi kuin moniin vuosiin.

Metsästysseuran kuulumisia

Keijo Ahola (vas.) , Eeva Kylmälä, Jarno Simola ja Teijo Kirppu uutta lautaa asentamassa ja tervaa levittämässä.

Ihamaan Metsästysseura ry:n toiminta kylässä on aktiivista. Jo vapun tienoilla Metsästysseuran jäsenet korjasivat ja maalasivat Vasapirtin ikkunat. Ikkunanpuitteet ovat nyt kuin uusia.

Keväällä oli saatu lahjoituksena komeaa haapalautaa Mäkeenkallion kodan katon korjaukseen. Metsästysyhdistys aloitti korjaustalkoot elokuulla.

Ensimmäinen talkooilta kokosi 20 hengen joukon ja työ pääsi ripeästi alkuun.  Kuivista laudoista piti vuolla kuoriosa pois ja se olikin tosi kovaa  työtä. Onneksi vielä löytyi hyviä vanhanajan vuolurautoja ja vahvoja miehiä. Toiset purkivat vanhaa  kattoa, alta paljastui lahoa ja muurahaisten pesiä. Kylmälän nosturiakin tarvittiin, sillä kodan katto on todella korkea.
Talkoolaisia kokoontui sopivasti jokaisena kuutena aurinkoisena iltana.  Syyskuun puolella työ saatiin siihen pisteeseen, mihin laudat riittivät. Naiset osallistuivat myös työhön ja toivat kahvia, voileipiä, – ja Kikan munkit olivat ylitse muiden, vaikka pannukakkua mansikkahillollakin oli tarjolla. Silli-munaleivät olivat myös miesten mieleen. Kahvituksesta vastasivat Eeva, Sirkka, Kirsti ja Oili.

Keijo Ahola pönkääjänä ja Vesa Koskiaho suti kattolautoja

Nyt katto on puoleen väliin uutta, laudat tervattuina ja tällä kertaa oikein päin. Toivotaan, että se kestää pitempään kuin edeltäjänsä, vuonna 2003 valmistunut. Tulevan talven 2016 aikana hankitaan lisää haapalautaa ja talkoillaan loput katosta seuraavana kesänä.

Kodalle on kokoonnuttu erilaisissa merkeissä. Tässä lueteltu vain muutamia. Metsästysyhdistys on tarjonnut grillatut hirvenmaksat. Pyhällön kylät ry on tarjonnut kyläraitin siivoustalkoiden makkarat ja kahvit. Sateisen kevätpäivän vietossa olivat Haminan syöpäkerholaiset.  Ihamaan ja Paijärven Vetreä -jumppalaiset  kävivät kodalla kovan Mölkky-ottelun.

Eläkeläiset Vasapirtillä

Lokakuussa Vehkalahden eläkeliiton väki kokoontui Vasapirtillä kerhopäivään. Väkeä oli tuvan täydeltä ja ohjelma koostui Saariselän Ruskaretken muisteloista. Sketsi kuvasi miehen oloa kotosalla ja vaimon kotiintuloa. Repusta löytyi pehmoporoa, Nuorgamin Jounin kaupan tuliainen ja uudistunut vaimo, uusilla stringeillä, ym. Kyllä  meillä  kaikilla oli hauskaa. Kika oli ynseä isäntä ja Oitsu yritti saada itsestään esiin Viivi Pumpasen. Pauli Haapasalon  säestyksellä laulettiin Lapin tangot ym. Anita Jokela esitti kirjoittamansa muistelut ruskaretkestä ja Kikan vanha pohjalainen runo ”Laron ovet” oli hauska. Kahvit  ja arpajaiset olivat kaikkien mieleen.

Perinteinen hirvijahti ja soppa

Syksyinen hirvijahti kesti tänä vuonna kolme viikoloppua ja päättyi  24. lokakuuta monien vaiheiden kautta. Seura on saanut uusia jäseniä, joista mainittakoon 16-vuotias Hanna Autio ja hänen ensimmäinen hirvenvasan kaato. Onnea rohkeudesta!

Kosken ja Koivuniemen naisten järjestämänä nautittiin perinteinen hirvisoppa Vasapirtillä 1. marraskuuta. Iloitsimme nuorten naisten mukaantulosta tarjoilutyöhön. Sillä ei se keittokaan noin vain valmistu. Varauduimme noin 100 hengelle ja ruokailijoita oli 80 henkeä, mutta talkootyöllä sekin järjestyi. Siinä riitti tarpeiden ostamista ja työn jakoa, kuka kuorii perunat ja juurekset, paistaa ja putsaa lihat, leipoo ja koristaa suuret ja komeat täytekakut, siivoa pirtin, valmistaa kotikaljan, kattaa pöydät, tarjoilee ja tekee arpakauppaa ja vielä selvii lopuksi kaiken. Mutta nyt se onnistui niin, että vanha jouti jo salin puolelle. Todella ripeästi keitto ja pirtti oli valmis ottamaan ruokailijat vastaan.

Rääppiäistarjoilupöytä jumppalaisille

Metsästyseura kiitti, kuten aina, tilaisuuden alussa talkoolaisia vuoden aikaisesta yhteisestä aherruksesta ja muisti hirvikeiton emäntiä jakamalla kaikille kukat.  Keiton ja kahvituksen välillä arvottiin runsaat arpajaisvoitot. Toisia onnisti yli ymmärryksen ja toiset jäivät ilman voittoa. Onnetar on arvaamaton.

Kun keittoa ja kakkua jäi, niin nautimme sitä seuraavana päivänä. Täällä maalla on aina tapana viettää ”rääppiäisiä” jos tarjottavaa jää. Sopivasti oli soppaa sekä kakkua Vetreät jumppaporukalle, jota vetää Tiia Hirn, iloinen ja pidetty ohjaaja.