Ensimmäiset yksityiset kaupat on perustettu Pyhältöön 1890 paikkeilla.
Theodor Dahlberg avasi omansa, ja hänen kuoltuaan 1900, kauppa lopetti
1902. Anton Lankila avasi omansa, myi sen Anton Mettälälle, joka oli
mainittavan kova kauppamies. Hän myi kaupan 1924 edelleen Anton Harju-
Liikkaselle. Tämä kauppa loppui konkurssiin 1927.
1900-luvun alussa alkoi Suomessa osuuskuntapohjaisten osuuskauppojen
laaja perustaminen. Myös Pyhältöön perustettiin 15.11.1905 pidetyssä
kokouksessa Hannes Lindholmin tilanneselostuksen ja kehotuksen jälkeen
Alku Osuuskauppa. Nimi jouduttiin saman tien vaihtamaan koska se oli jo
varattu. Seuraava nimi oli Osuuskauppa Pyhältö r.l. Nimi muutettiin jälleen
uuden päämyymälän valmistumisen myötä 14.8 -39, nyt uudeksi nimeksi
äänestettiin Osuuskauppa Jylhä.
Sivumyymälä Lapjärvelle syntyi 1925, Turkialle 1940, ja Ihamaalle sodan
jälkeen. Baari sen aikaisen kantatien varteen rakennettiin 1950 – 1960 luvun
vaihteessa. Pieni rakennus, jota myöhemmin suurennettiin. Siis tämä
nykyinen SALE – kaupan rakennus. Nämä kaikki olivat oikeita
sekatavarakauppoja, valikoimaa, hyvinkin laajasti. Päämyymälässä
elintarvikkeita, kokolihaa myöten, kangasosasto, säästökassa ja yläkerrassa
rautaosasto, jossa ostettavissa oli johonkin aikaan koko Keskusosuusliike
Hankkijan tuotevalikoima. Lisäksi Jylhällä oli monenlaisia palveluita tarjolla,
aina jokakeväistä viljanlajittelua myöten. Kuljetuksia varten oli
parhaimmillaan oma kuorma-auto sekä 2 pakettiautoa.
Myös yksityinen sekatavarakauppa toimi kylässä taas vuodesta 1938 alkaen,
Emil Saaraisen perustamana, ja Tauno ja Kerttu Saaraisen jatkamana
vuoteen 1970. Myös Osuusliike Vallin myymälä ja kahvila toimivat sotien
jälkeen aikansa. Myymäläautoillakin oli oma kulta-aikansa, melko lyhyt
kuitenkin.
1980-luvulla alkoivat sitten nämä suurten alueosuuskauppojen synnyttämiset,
pienet ajautuivat, tai ajettiin vaikeuksiin. Ensimmäinen liitosehdotus Jylhän
liittämiseksi Ympyrään torjuttiin osuuskunnan kokouksessa 1984 syksyllä
äänin 90 – 72. Hallitus erosi, uusi hallitus sinnitteli aikansa, ja fuusio toteutui
sitten vuonna 1988. Haminalainen Ympyrä ja kotkalainen Liitto olivat jo aikaisemmin liittyneet yhteen, lopulta 2013 yhtyivät myös Ympyrä ja kouvolalainen Ympäristö. Näin oli syntynyt nykyinen Kymen Seudun Osuuskauppa. Toki muutamia alueen pienempiä osuuskauppoja oli siihen liittynyt jo matkan varrella.
Vähän pakkia. Ympyrän ja Jylhän liitoksen yhteydessä annoin suostutella
itseni sen uuden Ympyrän hallintoneuvoston jäseneksi, olin kai jollain tapaa
sopiva, kun en ollut aikaisemmin Jylhän hallinnossa mukana. Ei välttämättä
helppoa, mutta erittäin mielenkiintoista. Niihin aikoihin koko S –ryhmässä
lanseerattiin näitä erilaisia ketjuja, muun muassa Haminan Säästö-
Ympyröistä kehitelty SALE ketju. Niinpä törmäsin heti alkuun kysymykseen,
mitä mieltä olisit, jos lopetetaan Pyhällöstä se nykymuotoinen myymälä, ja
laitetaan siihen baarin rakennukseen SALE myymälä? Olinhan minä jotain
mieltä, mutta aika pian tajusin, että kysymyksessä oli niin sanottu retorinen
kysymys, ei minun mielipiteelläni ollut oikeastaan merkitystä.
Jylhän ja Ympyrän käytöstä poistuneet kiinteistöt menivät pääosin
asuinkäyttöön, paitsi Jylhän päämyymälä, johon sijoittui Ilmo ja Seija
Korpijoen toimesta ravintola POP -cafe´. Aloitusvuosi oli 2001, ja ravintola
toimii edelleen. Tärkeä kokous- ja kohtaamispaikka tämäkin.
Oma, nuoruudenaikainen kyläkauppamielikuva ja kokemus liittyvät tietysti Jylhän Turkian myymälään. Aluksi hiivaa, vehnäjauhoja, sipuliteemakkaraa,
ja isälle Fennia 2 – kartonkeja. Sitten 2 –tahtibensaa moottoripyörään, vähän
myöhemmin polttoöljyä traktoriin. Nämä molemmat mainitut tietysti
käsipumpulla pumpattuna. Työkaluja, rakennustarvikkeita, vaikka mitä.
Sillilaiva Saukon tultua pyyntimatkaltaan, saatiin muutaman viikon päästä
ostaa suolasillejä tynnyristä, oma rituaali siinäkin. Myymälänhoitajia ehti olla
pitkälti toistakymmentä, kaikki osaavia ja ystävällisiä, antaen oman,
merkittävän panoksensa kylän hyvän yhteishengen luomiseen ja
ylläpitämiseen. Pelkästään hyviä muistoja koko Turkian myymälästä, kaikista
myymälänhoitajista, iso kiitos!
Kun kaikissa esityksissä pitää olla alku ja loppu, niiden olisi kuitenkin hyvä
olla aika lähellä toisiaan. Se mahdollisuus ehkä tässä jo menetettiin, mutta
nykyhetkeen. Hyvän kyläkeskuksen ominaisuuksiin kuluu tiettävästi lähellä
olevat koulu, kauppa, posti ja pankki. Ja järven pitää näkyä. Postia ja
pankkeja on ”kehitetty”, toimivat, miten toimivat. Mutta on meillä vielä toimiva
koulu, sekä toimiva kauppa, ja järvikin johonkin kohtaan näkyy. Mutta koulun
sekä kaupan säilyminen, ja kukaties oikeanlainen kehittyminenkin ovat aika
pitkälti meidän omalla vastuulla.
Kymen Seudun Osuuskauppa kertoo olevansa osa valtakunnallista S –ryhmää, mutta täysin itsenäinen yritys. No, periaatteessa kyllä, myönnetään. Jäsenet ovat mukana osuuskunnan hallinnossa, siis
edustustossa, hallintoneuvostossa ja hallituksessa. Käykää siellä nettisivuilla
katsomassa nimet, heidän kauttaan voidaan vaikuttaa. Ja äänestäkää, sitten
kun ne vaalit taas joskus tulee. Ja asettukaa itse ehdokkaaksi.
Mutta, sanon myös tämän itsestään selvyyden ääneen, keskittäkää ne
ostoksenne tänne omaan lähikauppaan, mahdollisuuksien mukaan. Sanon
tämänkin ääneen, eihän ne valikoimat ihan parhaat täällä ole, mutta sittenkin.
Itselleni oli pieni pettymys nyt kevättalvella, kun ne töysäläiset ruskeat piparit
poistuivat valikoimasta. Pärjään silti ilman niitäkin, olen huomannut. Ja
valikoimistahan voi aina yrittää keskustella. Meillä on täällä osaava,
ystävällinen henkilökunta, kyllä se, myös ystävälliseen sävyyn annettu
palaute voi tuottaa tulostakin. On muuten hämmästyttävää lukea ja kuulla,
miten jossain isommissa kaupoissa henkilökunta saa ihan järkyttävää törkyä
asiakkaita kuullakseen. Onneksi en ole täällä semmoista huomannut,
arvostetaan me vaan edelleen meidän henkilöstöä, ja tuetaan heidän työtään,
hyvällä yhteishengellä päästään pitkälle! Eli mielestäni meillä on hyvä
lähikauppa, annetaan sille arvoa, ja pidetään se hengissä ja iskussa,
toimiihan kauppa myös meille kaikille yhtenä tärkeänä kohtaamispaikkana.
Kiitos!
Teksti: Jouko Yläjääski
Lähteet: Juhani Harju, Pyhällön kylähistoria. Martti Saarento, Jääskien ja
Turkioiden kylä. Myös vähän kirjoittajan omia muistumia ja mielikuvia.
Kuva: Marika Pennanen
Yllä oleva teksti on hiukan päivitetty versio kirjoittajan pitämästä puheesta, joka kuultiin valtakunnallisen Kyläkauppapäivä-tapahtuman ohessa Pyhällön Salen pihalla 10.06.2023. Kuva on otettu myös kyseisestä tapahtumasta.