Teksti ja kuvat: Oili Harjula. Kuva Saiman torpalta Katriina Liikkanen
Oli yksi tämän kesän ja alkavan syksyn aurinkoisin sunnuntaiaamu 17. syyskuuta, kun kokoonnuimme Pyhällön kaupan nurkilla jo kahdeksalta. Ismo Liikkanen merkkaili rasteja osanottajalistaan ja pian Vuorelan bussi kurvasi pihaan. Meitä oli 35 osallistujaa tällä Pyhällön Kylät ry:n järjestämällä retkellä ja kaikilla iloinen mieli. Matka taittui nopeaan ihaillessa syksyn ruskaan pukeutuvaa luontoa ja hyvissä ajoin ennen kymmentä olimme ensimmäisessä kohteessa.
Hyvin hoidetussa Woikosken omistamassa WHD Gård -keskuksessa, joka sijaitsee Nurmaassa Mäntyharjulla Etelä-Savossa, meille tarjoiltiin aamukahvi karjalan piirakoilla. Oppaamme toivotti meidät tervetulleiksi ja pian pääsimme tutustumaan tilan automuseoon. Siellä vain huokailimme autojen upeita ulkomuotoja, konepeltien kiiltoa ja upeita niklauksia. Oli omistajien kilpa-autoja ynnä muita ja paljon pokaaleja moottoriurheilusta. Mielenkiintoiset tarinat oppaan kertomina eri autoista sai vanhankin naisen kiinnostumaan. Miten lie miesten laita?
Täältä jatkoimme matkaa Woikosken tehdasalueelle. Aluksi katsoimme filmiltä Woikosken vaiheista. Siitä kuulimme, että tehtaan perustaja Knut August Palmberg osti vuonna 1882 tilan Vehkalahden Pyhällön Koivuniemestä. Sinne hän perusti Kimrööki eli nokimusta tehtaan. Mutta jo vuonna 1888 tehdas kaipasi suurempaa koskea ja siirtyi Tirvalle. Knut Augustin poika Bertil kehitti voimakkaasti tehdasta, ja niin tämänkään kosken voima ei enää riittänyt, vaan ostettiin Woikoski ja vuodesta 1933 tehtaan voittokulku on jatkunut. 1970-luvulta johdossa on ollut Clas Palmberg. Kiertelimme tehdasalueen museotiloissa ja saimme valaisevaa tietoa. Koski pauhasi vielä voimalla ja tämän päivän Woikoski on vakaa kumppani monelle yritykselle.
Saiman torppa Woikosken sillan vieressä on kävelymatkan päässä tehdasmuseosta. Torppa toimii nykyään kesäaikaan kahvilana. Iloinen oppaamme Lotta kertoi mielenkiintoisia tarinoita tehdasalueen historiasta.
Pienen bussimatkan jälkeen saavuimme upeaan Kirjokiven kartanon miljööseen. Päärakennuksen portailta nykyinen kartanon emäntä toivotti meidät tervetulleiksi ruokailuun ja kertoi kartanon vaiheista. Kun he olivat ostaneet tilan, niin kaikki oli ollut aika rempallaan. Edessä ollutta järveäkään ei puskien takaa näkynyt. Nyt piha-alue ja itse kartano komeilee hyvin hoidettuna. Nautimme maukkaasta ruuasta kauniisti entisöidyissä saleissa ja ihailimme omistajien tarmokasta uudistusintoa. Emäntä esitteli meille yläkerran somat makuu- ja muut huoneet ja pihan aitat, joissa on mahdollista lomailla. Kiittelimme kaikesta ja suuntasimme kohti Pyhältöä.